29.10.2026 Olen ehdolla Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa kirkkovaltuustoon numerolla 7 ja seurakuntaneuvostoon numerolla 69

Käytä ääntäsi ja äänestä - toivon voivani olla mukana seurakunnan toiminnan kehittämisessä siten, että olisi entistäkin enemmän seurakuntansa asukkaiden lähellä ja tukena. Kun talouden resurssit ovat tiukat ja monista asioista säästetään, voi seurakunta olla isona tukena monissa asioissa. Minun seurakuntani ja kirkko katsoo avoimesti tulevaisuuteen, ei erottele ihmisiä vaan on tukena ja ymmärtäjänä. Kuulevia korvia kaivataan ja seurakunnan oven on oltava helposti avattavissa. Seurakunnan on hyvä olla näkyvissä ja tavattavissa - tarvitaan rohkeampaa esiintuloa ja myös kannanottoja asioihin.

Kirkko kaikille on puolueisiin ja herätysliikkeisiin sitoutumaton ryhmä. Meitä yhdistää halu rakentaa yhdenvertaista, avointa ja moninaisuutta kunnioittavaa kirkkoa. Kunnioitamme moninaisuutta, vahvistamme seurakuntalaisten osallisuutta ja pidämme huolta apua tarvitsevista. Haluamme uudistuvan kirkon, joka säilyttää juurensa ja kehittyy muuttuvan maailman mukana.

29.10.2026 Saattohoito kirjataan lakiin - vuodesta 2011 edistämäni asia eteni vihdoinkin

Saattohoidon kehittäminen ja ihmisen oikeus saada hyvää saattohoitoa on ollut yksi teemoista, joita olen nostanut esiin eduskunnassa vuodesta 2011 lähtien. Nyt vuosien työ ja esimerkiksi monet aiheesta laatimani lakialoitteet näkyvät konkreettisesti lakitekstissä. Tämä on tärkeä askel kohti sitä, että hyvä ja ihmisarvoinen saattohoito toteutuu yhdenvertaisesti koko Suomessa.

Eduskunnassa ja kuntapolitiikassa toimiessani olen nostanut esiin muun muassa saattohoidon lainsäädännön, hoitopaikkojen riittävyyden, henkilöstön osaamisen, lasten saattohoidon ja läheisten aseman saattohoito tilanteissa. Viimeisimmät lakialoitteet aiheesta tein vuonna 2024. Aloitteissa esitettiin saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kirjaamisesta terveydenhuoltolakiin sekä läheisen oikeudesta hoitorahaan silloin, kun hän saattohoitaa läheistään. Nyt nämä asiat etenevät.

Ihmisen saaman saattohoidon laatu ei saa riippua siitä, missä hän asuu. Saattohoito ei saa olla postinumeroarvontaa. Ihmisellä pitää olla oikeus hyvään oireiden lievitykseen, ihmisarvoiseen hoitoon ja omien toiveidensa huomioimiseen. Suomessa on tehty paljon erilaisia toimia hyvän saattohoidon eteen, mutta lain tasolle viedyt asiat ovat merkittäviä.

Valiokunta esittää lisäksi palliatiivisen lääketieteen erikoisalan ja koulutuksen kehittämistä sekä kansallisen saattohoidon laaturekisterin mahdollisuuksien arviointia. Valiokunta edellyttää myös selvitystä saattohoitovapaasta ja sen ajalta maksettavasta etuudesta.

Pelkkä laki ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan ihmistä, jonka käsissä on hyvä ja osaava hoito. Se tarkoittaa osaavaa henkilöstöä, koulutusta, riittäviä saattohoitopaikkoja ja toimivaa kotisaattohoitoa. Läheisellä pitää olla myös mahdollisuus olla rinnalla silloin, kun elämä on päättymässä.

Olen työskennellyt pitkään sosiaali- ja terveydenhuollossa ja ollut mukana myös saattohoidollisissa tilanteissa. Luotan terveydenhuollon henkilöstöön ja arvostan heidän työtänsä ja osaamistansa suuresti. Kiire hoitotyössä on arkea, eikä se ole yhtään vähentynyt yhdenkään hallituksen aikana. Potilaita ja hoidettavia on paljon ja ikääntyvien määrä lisääntyy. Suomalaiset hoitajat ja lääkärit ovat hyviä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö on nyt käsitelty eduskunnassa. Pidin asian yhteydessä puheenvuoron, jossa kiitin myös sosiaali- ja terveysministeriön virkahenkilöitä sekä aiheesta ääntä pitäneitä kansanedustajia. Yhdessä olemme vahvoja ja yhdessä olemme onnistuneet. Levollisella mielellä voi jatkaa toimia eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee ja nyt asiat eteni. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2027.

25.05.2026 Keskuspuiston Ankkalammen sähköjohtoihin tarvitaan varoitusmerkit linnuille

Lammen vieressä on valaisinpylväät ja niiden sähkölinjat. Voimalinja aiheuttaa monia vaaratilanteita ja riskejä sen lähellä lentäville linnuille. Sellaisen näin myös itse, kun kurki ylitti sähkölinjan ”rimaa hipoen”. Lintujen törmäyksiä sähkö - ja voimalinjoihin tuleekin ryhtyä estämään Espoossa välittömästi. Se on helppoa ja halpaa erilaisilla johtoihin kiinnitettävillä oransseilla ja mustilla palloilla, heijastavilla lintulätkillä ja spiraaleilla. Niiden tarkoitus on ohjata lintu lentämään voimalinjan ohi turvallisesti.

Sähkö- ja voimalinjoja on muuttoreittien ja kosteikkojen alueilla, peltoaukeilla ja ja muilla lintujen pesintä- ja laskeutumisalueilla. Myös lintujen ruokailu- ja yöpymispaikkoja on voimalinjojen läheisyydessä. Riski lintujen kuolemiin voimaverkoissa on erityisesti keväällä. Linnut törmäävät voimalinjoihin, vaarallisiin rakenteisiin ja voimajohtojen ukkosenjohdattimiin.

BirdLife on arvioinut, että Suomessa kuolee noin 100 000 lintua vuosittain sähköverkkoihin. (YLE 10.5.2022)

Isojen lintujen, kuten joutsenten ja kurkien kuolemia sähköverkkoihin arvioidaan olevan tuhansia vuosittain. Suomen kansallislinnun, laulujoutsenen, kuolema sähköverkkoon muuttomatkaa tehdessään on tragedia, mutta sillä on myös muuta yleistä vaaraa aiheuttavia seurauksia. Helsingin Sanomat uutisoi 16.4.2026 joutsenesta, joka lensi Haapavedellä voimalinjaa päin syttyen palamaan ja maahan pudotessaan sytytti myös maastopalon. Myös Helsingin Töölönlahdella on tapahtunut tänä keväänä monia joutsenten kuolemia niiden törmättyä pääradan sähkölankoihin.

Kun uusia sähkölinjoja suunnitellaan, on ensiarvoisen tärkeää, että alueen linnuston tilanne kartoitetaan huolellisesti. Ennakoimalla luontoarvot ja ympäristövaikutukset, voidaan ehkäistä lintukuolemia, joiden syypäänä on ihmisten ja teollisuuden muokkaama luonto. Tarvitsemme sähköä ja energiaa, mutta voiko sitä tuottaa meille ympäristöarvot huomioiden? Kyllä pitäisi.

Myös kuntalaisten huomiot alueista, joiden sähkö- ja voimalinjoista puuttuvat lintujen törmäyksiä ehkäisevät varoitusmerkit on kuultava. Sähköyhtiöiden kanssa käytävä vuoropuhelu on myös tarpeen. Olen laittanut viestiä Espoon kaupunginjohtaja Kaj Mykkäselle Mössenkärrin sähkölinjojen lintuvaaroista ja toivon, että saamme pian varoitusmerkkejä alueen sähköjohtoihin.

Viime keväänä Mössenkärrin reunalta pannoitettiin eli ns. kaulattiin monia upeita ja terveitä haapapuita. Kaulaus tuhoaa haapapuun. Asia herätti ihmisissä suurta surua ja huolta. Miksi näin tehtiin? Selvitin asiaa ja vastauskin löytyi: kyseessä on Ketosirkka- hanke, jonka tarkoitus on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja suojella uhanalaisia lajeja. Hankkeella hoidetaan niittyjä ja hakamaita. Jatkossa olisikin tärkeää, että kuntalaisia tiedotettaisiin myös tällaisista asioista etukäteen. Espoolaiset rakastavat lähiluontoaan ja sen monipuolinen hyvinvointi on tärkeää.

16.02.2026 Vanhustenhoidon järkyttävät uutiset menevät yli ymmärryksen

Vakka-Suomen sairaalassa tapahtui vanhuksen epäilty kuolemantuottamus ja heitteillepano), vanhus kuristui kuoliaaksi hoivakodissa Turussa, vanhus kuoli Espoossa Attendon hoivakodissa hälytettyään 11 kertaa apua turvarannekkeella saamatta sitä ja iäkäs muistisairas vanhus kuoli Ivalossa toisen asukkaan mentyä hänen päälleen nukkumaan. Julkisuuteen nousi myös vanhuksen kovakourainen kohtelu Torniossa, jonka vanhuksen omat tyttäret näkivät.

Olen työskennellyt pitkään vanhustenhoidossa ennen politiikkaa ja kuullessani tällaisia tapahtumia en voi olla hiljaa. Pidän tapauksia sietämättömänä julmuutena ja vanhustenhoidon epäonnistumisena. Yksikin tapaus on liikaa, eikä suomalaisen yhteiskunnan tule hyväksyä tällaista. Yksikin tapaus leimaa vanhustenhoitoa ja myös sen hyviä työntekijöitä. Yksikin tapaus säikäyttää, pelottaa ja yleistää. Eikö Suomessa enää osata ja ymmärretä hyvää hoitoa?

THL:n johtava asiantuntija kommentoi Tornion tapausta sanomalla, että ikäihmisten kaltoinkohtelun taustalla on usein henkilöstön väsymystä, riittämättömyyttä ja osaamattomuutta.  Hän toteaa, että jokainen tapaus on kuitenkin liikaa. (YLE 19.12.25)

Hoitoalan henkilöstö kokee varmasti työssään väsymystä ja painetta. Olen itsekin sitä hoitotyötä tehdessäni tuntenut. Väsymys ja riittämättömyyden tunne ei kuitenkaan saa olla syy kaltoinkohteluun, välinpitämättömyyteen tai huolimattomuuteen. Toivonkin hoitajille rohkeutta ja uskallusta lähteä nostamaan esiin hoivayksiköissä mahdollisesti esiinnousseita epäkohtia. Jos työmäärä on liian suuri ja kohtuuton, on puhuttava. Jos työkaveri toimii epäeettisesti, on puhuttava. Jos työpaikalla huomaa vaaratapahtumia, on puhuttava. Hoitajille on annettava myös lupaus siitä, että puhumalla epäkohdista ei joudu itse vaikeuksiin tai irtisanotuksi. Vaikeneminen ei saa olla ratkaisu.

Ymmärrän hyvin keskustelun, jossa vanhustenhoidon rahoitus nostetaan keskiöön hyvästä hoidosta puhuttaessa. Rahoituksella on turvattava toimintaa, mutta hoidon tekevät koulutetut työntekijät, jotka ovat vannoneet hoitajan valan valmistuessaan. Hoitajia ja avustavaa henkilöstöä on oltava riittävästi ja sitä on myös lisättävä tilanteen niin vaatiessa. Hoitotyötä tehdään hoitotyön eettiset periaatteet muistaen ja noudattaen. Hoitajien kokema eettinen stressi tilanteissa, joissa voimavarat eivät riitä hyvän hoidon toteuttamiseen on kuitenkin vakava hälytysmerkki, johon on reagoitava.

Hoivayksikön esimiehet ovat suuressa roolissa työpaikan tilanteen seurannassa. Hoivayksiköiden on tehtävä omavalvontaa, jonka on oltava aukotonta. Epäonnistumisen jossakin asiassa on johdettava laadun parantamiseen ja asioiden kuntoonlaittamiseen. Kynnys olla yhteydessä valvovaan virkakoneistoon on oltava matala. Mikäli hoivayksikössä ei ole resursseja hyvää hoitoon, on siitä tehtävä ilmoitus aluehallintovirastolle, Valviralle, oikeusasiamiehelle ja hyvinvointialueelle. Myös päättäjien on kuultava viestit ja otettava ne vakavasti.

Vanhuksen on saatava hoitoa omalla äidinkielellä, hyvin ja huolellisesti. Muuta emme voi hyväksyä.